Poron filee kuuluu poron ns. arvo-osiin yhdessä paistien kanssa. Fileet eli seläkkeet saadaan, kun poron selkä leikataan pitkittäin ja lihakset leikataan irti toisistaan. Aivan selkärangan vieressä molemmin puolin on sen suuntainen, pitkänomainen ja ohuehko sisäfilee. Sen vieressä vähän taempana on paksumpi ja huomattavasti pidempi ulkofilee. Poronvasan sisäfilee painaa yleensä 150-200 g ja ulkofilee 800-1100 g. Jälkimmäinen katkaistaan tavallisesti kahteen osaan pakkaamista varten.Jos selkää ei leikata fileiksi vaan poikittain, tuloksena on kyljyksiä tai satula, jossa kyljykset on jätetty leikkaamatta irti toisistaan.
Filee kuuluu poron ns. arvo-osiin. Se on ruhon murein, mutta ei välttämättä kaikkein maukkain osa. Lapin keittiömestarit pitävät ulkofileetä ravintolakeittiön parhaana poron osana, koska siitä syntyy nopeasti ja helposti näyttäviä ja keskenään samanlaisia annoksia.
Filee sopii grillattavaksi, paistettavaksi, uuniin (nimenomaan jälkikypsytykseen) ja nuotion loimuun. Tärkeää on, että liha on lämmennyt kunnolla ennen kypsentämistä, niin että se ei laske nesteitä ulos vaan säilyy mehevänä. Kypsentämislämpötilan pitää olla riittävän korkea, mutta ei yhtä kuuma kuin häränlihalla. Liha kannattaa ehdottomasti jättää sisältä punaiseksi tai roseeksi, ettei se kuivu. Kypsentämisen jälkeen filee tulee kääriä folioon tai peittää vaikka pyyhkeellä ja antaa sen vetäytyä noin 10 min.
Poron filee voidaan maustaa tai marinoida kuten muutkin tummat lihat, mutta kovin vahvoja mausteita kannattaa välttää ettei poron oma hieno maku peity.
Poron sisäfileestä saa myös alkuruoaksi mainion riimiporon.
Katso tästä poronfileereseptejä >