Poron elämää

 

 

Porovaadin vasoo yleensä joka kevät noin 4-6 kilon painoisen vasan. Vasat ovat jo syntyessään hyvin kehittyneitä, mutta täysin riippuvaisia emänsä maidosta. Poronvasa nousee jaloilleen jo puolen tunnin kuluttua syntymästään. Vasa juoksee emänsä perässä ensimmäisen kesän ja syksyn. Emon avulla tunnistetaan vasan omistaja ja vasa korvamerkitään touko-heinäkuussa.
Sukukypsäksi poro tulee yleensä puolentoista vuoden iässä. Porojen kiima-aika eli rykimä on loka-marraskuulla, jolloin suurin osa vaatimista tulee tiineiksi. Hirvaat kokoavat rykimän aikana itselleen haaremiinsa 10–20 vaadinta.

Molemmilla sukupuolilla on sarvet. Hirvaat pudottavat sarvensa rykimän jälkeen alkutalvesta ryhtyen heti kasvattamaan uusia ja entistä komeampia, kun taas vaatimet pudottavat sarvensa vasomisen jälkeen keväällä. Sarvissa on niiden kasvuaikana lyhyt karvapeite, joka sittemmin häviää. Suurimman osan vuotta sarvet ovat paljaat.

Poron sarvista tehdyn jauheen on jo ammoisista ajoista asti uskottu lisäävän mieskuntoa. Se tietää, ken kokeilee.

Kesä-heinäkuussa poro vaihtaa karvansa. Kun vanha karvaa irtoaa, poro on takkuisen, suorastaan alakuloisen oloinen. Pian kasvava uusi karva on kuitenkin sileä ja kiiltävä, poro on taas terveen ja hyvinvoivan näköinen.

Poro syö kesän kuluessa ruohokasveja, heiniä, varpuja, versoja, lehtiä ja loppukesästä sieniä. Lumen tultua maahan jäkälästä tulee pääravinto. Kun lumipeite kasvaa liian paksuksi tai jäiseksi porolle kaivaa jäkälää, se siirtyy syömään puiden oksilla kasvavaa luppoa eli naavaa. Talven aikana poro menettää huomattavan osan painostaan.


Porolla on myös vihollisensa. Maapedoista näädän sukuinen ahma on niistä tuhoisin, mutta myös karhut ja sudet verottavat porokarjaa erityisesti itärajan tuntumassa. Ilves on poroille pienempi uhka. Maapetojen lisäksi maakotka pyydystää merkittävästi vasoja.

Pahin poron uhka on kuitenkin auto. Porokolareita on sattunut vuosittain noin 4 000, mutta määrä on laskussa. Nykyteknologia on otettu avuksi porokolareiden torjuntaan kaikille ilmaisella Porokello -älypuhelinsovelluksella. Lue lisää osoitteessa https://porokello.fi.

Ylä-Lapissa poro liikkuu talviaikaan metsämaastossa, jossa se saa suojaa ja löytää helpommin ravintoa. Kesäaikana poro nousee mielellään avoimeen tunturimaastoon, jossa tuuli paremmin pitää loitolla räkän, verenhimoisten hyönteisten miljoonapäiset parvet.

Luonnon olosuhteet vaikuttavat poronlihan laatuun ja saatavuuteen, lue lisää >
Samoin ne vaikuttavat poronlihan saannin aikatauluihin, lue lisää >

 

Runsaasti lisätietoa porojen elämästä osoitteessa https://paliskunnat.fi