Joulu on monella tavalla suomalaisten tärkeintä juhla-aikaa, niin kirkkopyhänä kuin yhteisöllisenä perhetapahtumanakin. Sen aikana on pitkiä vapaita, perheet ja jopa suvut kokoontuvat yhteen, annetaan lahjoja toisillemme ja syödään hyvin. Joulupöydän runsas anti on meille kaikille tuttu lapsuudesta lähtien yhtenä jouluajan tärkeistä asioista.
Joulukinkku on yleisin joulun perinneruoka. Sen voi ostaa valmiinakin, mutta tavallisinta on kai edelleen sen paistaminen itse. Tuo paistaminen on suorastaan osa joulun rituaaleja ja kypsyvän kinkun tuoksu on virittämässä meitä joulun tunnelmaan. Kinkku on nykyisin monessa perheessä korvattu kevyemmällä kalkkunalla, varmaankin osin amerikkalaisten vaikutteiden myötä. Mutta on myös melkoinen joukko perheitä, joissa kinkun sijasta tai ainakin sen ohella nautitaan maukkaasta ja vähärasvaisesta poron paistista. Poronliha on erinomaista myös jouluruokana.
Poronliha on erittäin monipuolinen raaka-aine ja sitä voidaan joulupyhien aikana syödä monella tavalla laitettuna. Ja myös monessa eri yhteydessä.
Poron paistilla voidaan korvata kinkku kokonaan.
Joulukinkun korvannee parhaiten sitä kokonsa ja mallinsa vuoksi muistuttava poron putkiluupaisti. Vasan paisti painaa noin 2,5-3 kg, nuoren raavaan paisti 4-5 kg. Hyvä vaihtoehto sille on poron sisäpaisti, joka on erityisen sopiva pienemmälle ruokailijajoukolle tai silloin, kun yhtä ja samaa paistia ei ole tarkoitus syödä joka aterialla pyhien yli. Paistin kanssa sopivat hyvin lanttu-, porkkana-, peruna- ja muutkin laatikot sekä tietysti keitetyt perunat. Poron paisti on heti paistamisen jälkeen lämpimänä maultaan todella herkullinen, mutta poronlihalle ominainen ja muista lihoista erottuva maku tulee korostuneesti esiin syötäessä paistia kylmänä, vaikkakin lämpimien lisäkkeiden ja hyvän kastikkeen kanssa.
Lämminsavustettu poron paisti on myös suosittu jouluruokana. Se on valmiiksi kypsää ja sitä voidaan syödä joko kylmänä tai lämmitettynä.
Poron paistin reseptejä ovat esimerkiksi:
Luullinen poron paisti uunissa >
Keittiöpäällikön poronpaisti >
Matti Vanhasen poronpaisti >
Poronvasan paisti padassa >
Poron sisäpaistia, sieniä ja puikulapyreetä >
Grillattua poron sisäpaistia >.
Poron paistin ja kinkunkin kanssa mainiosti sopivia kastikkeita:
Poroliemestä 10 erilaista kastiketta >.
Poronlihaa voidaan syödä vuorotellen kinkun kanssa.
Kinkku on useimmille oleellinen osa joulupöytää eikä siitä haluta kokonaan luopua. Sille saadaan poron paistista mieluisaa vaihtelua, jos joka toinen tai vaikka joka kolmas päivä kinkun sijasta päivän pääaterialla onkin poron paistia. Eikä pororuoan aina tarvitse olla paistia, esimerkiksi kunnon poronkäristyskin voi tuoda vaihtelua kinkun syömiseen.
Poronlihaa voidaan nauttia samoilla aterioilla kinkun kanssa
Totta kai kinkkua ja poron paistia voi olla tarjolla samassa joulupöydässä. Jokainen ruokailija voi valita kuinka paljon kumpaakin haluaa syödä ja missä järjestyksessä. Tämä voi olla hyvä ratkaisu silloin, kun valintaa kinkun ja poron välillä on vasta ruvettu harkitsemaan. Päätöksen voi sitten seuraavana vuonna tehdä omien kokemusten ja mieltymysten mukaan. Minulle poron paistin ja kinkun tarjoilu sulassa sovussa rinnakkain on ollut mieluisin vaihtoehto vuosikymmenien ajan.
Poronlihaa voidaan syödä alkuruokana.
Yleisesti joulun aikaankin syödään ensin kylmät alkupalat ja sen jälkeen se perinteinen kinkkuruoka. Poronlihasta ja siitä tehdyistä jalosteista saakin monipuolisia alkupaloja tarjolle. Ja vaihtelua tulee varmasti lisää siitäkin, että alkupalojen lisäksi tai vaikka sijasta tarjotaan pieni alkukeitto.
Alkupalareseptejä löytyy runsaasti, muun muassa:
Jouluinen poropatee >
Riimiporoa >
Graavia poron sisäpaistia >
Kylmäsavuporoa ja selleripyreettä >
Hapankorppurullat >
Avokado-savupororullat >.
Avokado-savupororullat >.
Alkukeitonkin voi valita monista vaihtoehdoista:
Lapin ukon keitto >
Poronliha-juureskeitto >
Savuporo-aurajuustokeitto >
Untuvainen porokeitto >Ruskakeitto >.
Joulunajan herkuttelunkin voi tehdä terveellisesti
Ravitsemusasiantuntijat kehottavat meitä välttämään kovin runsasta punaisen lihan syömistä. He neuvovat meitä lisäämään toisaalta vihannesten ja toisaalta kalan syömistä. Poronliha ja riista eivät tosin ole yhtä lailla terveysriskejä aiheuttavia kuin massatuotantolihat.
Vihannesten lisääminen jouluruokiin on luontevaa, koska laatikkoruoat ovat osa perinnettä ja hedelmiäkin on totuttu syömään runsaasti. Salaatti ja porkkanaraaste eivät ehkä ole tyypillisiä jouluruokia, mutta ne voivat mukavasti keventää ateriaa ja vähentää huomaamatonta ylensyömistä.
Joulun ruokaperinteeseen kuuluu lipeäkala, josta moni tykkää todella paljon ja pitää sitä olennaisena osana pyhäajan ruokalistaa, mutta toiset taas eivät halua syödä sitä millään. Vaihtoehtoisia kalojahan on toki paljon. Kotimaiset kalat siika, kuha, ahven, muikku, taimen ja rautu eli nieriä ovat maukasta ja kevyttä syötävää. Muistaa sopii myös pitkä jouluperinne: kalastajien tuoma jouluhauki tasavallan presidentille. Itseoikeutettuina joulupöydässä ovat myös sillit, etunenässä nimenomaan lasimestarin silli. Lohella on niin ikään vankka asema mm. graavikalana, savustettuna ja uunikalana. Vaikka suurin osa syömästämme lohesta tulee Norjasta Jäämeren kasvattamoista, suomalaista kirjolohta on varsin hyvin saatavilla.
Lihavaltaista joulusyömistä voi keventää rytmittämällä erilaista tarjontaa eri aterioilla:
- Lihaa vai tarjota kylminä ruokina ja kalaa lämpimänä ruokana. Tai päin vastoin.
- Lihaa voidaan syödä pääaterialla pääruokana vuoropäivinä kalan kanssa.
- Kevyemällä lounaalla voidaan syödä kalaruokia ja runsaammalla päivällisellä liharuokia. Tai päin vastoin.