Poromiehen poronkäristys

Poromiehen poronkäristys

Mitähän mahtaa tarkoittaa termi aito poronkäristys? Onko ylipäätään mahdollista, että on vain yksi aito resepti, kun samaa ruokalajia on ainakin satoja, luultavasti jopa tuhansia vuosia tehty laajalla alueella eri puolilla pohjoisjkalottia ja vähän etelämpänäkin? Kun käristystä ovat alun perin tehneet porokarjansa mukana vaeltaneet paimentolaiset, mahtaisikohan itsensä poromiehen poronkäristys olla edelleenkin lähinnä sitä alkuperäisintä? Tätä pohtiessani mieleen tuli keskustelu Deliporon alkuvuosilta.

Kymmenisen vuotta sitten olin porotalouden kehityshankkeen tilaisuudessa, jossa hankkeen vetäjän ja muutaman asiantuntijan lisäksi läsnä oli kymmenkunta poromiestä, jotka kaikki olivat myös pienjalostuslaitosten omistajia tai osakkaita. Keskustelussa tuli esille mm. syksyn erotuskauden rankka työmäärä ja levon vähäisyys. Runsaan kahden kuukauden aikana työtä tehdään seitsemänä päivänä viikossa aamukuuden pimeästä iltapimeään. Poroja kerätään erotuksiin, erotuksissa teuraat ja eloporot erotetaan toisistaan, teuraat kuljetetaan teurastamolle, jossa ne nyljetään eli teurastetaan, ruhot kuljetetaan leikkaamoon, liha leikataan ja pakataan sekä pakastetaan, asiakkaiden tilaukset kerätään ja lähetetään. Kulkuneuvojen huolto ja tankkaus, sekä teurastamon että leikkaamon huolellinen siivous jokaisen käyttökerran jälkeen, leikkaamon laitteiden huolto ja kaikkeen edellä mainittuun liittyvä paperityö täyttävät päivät siihen asti, kun joulukuussa lyhyen päivän valo ei enää riitä porojen kokoamiseen. Iso osa työstä on myös fyysisesti todella rankkaa.

Aikana ennen moottorikelkkoja, mönkijöitä ja moottoripyöriä liikuttiin suksilla ja sen myötä maastossa myös yövyttiin laavulla usein, jopa viikkoja kerrallaan. Nykyisin saatetaan yöpyä kämpissä, mutta vain etäisimmissä kohteissa ja poikkeustapauksissa. Lähes joka päivä tullaan kotiin yöksi.

Kuuntelin selostusta hiljaa ja arvostukseni poromiesten työtä kohtaan nousi entisestään. Sitten mieleeni heräsi kysymys, miten poromiehet noin intensiivisen vaiheen aikana huolehtivat energian riittävyydestä eli miten ruokahuolto toimii. Enemmistö kertoi, varsinkin vanhempien miesten suulla, että päivä alkaa aamuvarhaisella poronkäristyksen voimalla ja metsästä palattua syödään yleensä porokeittoa. Ei välttämättä aivan joka päivä, mutta hyvin usein kuitenkin. Maastossa tai laitoksella juodaan kahvia muutaman kerran päivässä ja siinä samalla syödään voileipiä tai muuta valmista evästä. Nuoremmilla poromiehillä ruokavalio tuntui olevan vähän joustavampi ja monipuolisempi.
Miten poromies tai hänen emäntänsä valmistaa poronkäristyksen
Seuraavaksi kysyin, mitä käristykseen laitetaan ja mitä sen kanssa nautitaan. Kaikki käyttivät leikkaamossa valmiiksi siivuttua käristyslihaa ja rasvana poron omaa pintarasvaa eli kuuta, Joku kertoi lisäävänsä mukaan voita makua antamaan. Mausteena käytettiin pääosin pelkkää suolaa, muutama sanoi lisäävänsä vähän pippuria. Kysyin, käyttikö kukaan sipulia, muita mausteita tai sianrasvaa ja sain vastaukseksi tuhahduksia ja päänpyörityksiä.

Kun liha on rasvassa käristetty ruskeaksi, pataan lisätään vettä ja lihan annetaan hautua hyvä tovi.

Käristyksen kanssa poromiehet kertoivat syövänsä perunamuussia ja puolukoita. Aamulla juomana tuntui kaikilla olevan sama kuin päivällä: vahva musta kahvi.

Yksi miehistä kertoi emäntänsä tekevän käristystä ja muussia parin päivän annoksen kerralla ja aamulla vain lämmittävän sen. Nyökyttelyä tuli ilman sanallisia kommentteja.

Olisikohan tuossa nyt kuvattuna ainakin yksi aitojen joukkoon kelpaava valmistustapa, poromiehen poronkäristys.

Jos sinua kiinnostaa lukea erilaisista paistorasvoista, valmistusastioista, hauduttamisesta, maustamisesta jne., löydät tekstin tästä >

Mitä lihaa käristyksiin voidaan käyttää, miten käristysliha siivutaan ja mihin kannattaa suhtautua kriittisesti kerrotaan tässä >

 

32-reseptia

 

 

 

 

 

Poronkäristyslihaa voit tilata verkkokaupasta:



 

 

 

 

 
Takaisin blogiin